Tässä tulee vinkit joiden avulla olen pystynyt jatkamaan pyöräilyä ja harjoittelua läpi talven. Talvella en tarkoita keski Euroopan trooppiset +5 astetta ja sadetta. Talvella tarkoitan vähintään miinusasteita, lunta ja jäätä! Olen polkenut pyörälenkkiä -30 asteen pakkasessa ja olen tehnyt mukavia viiden tunnin talvipyöräily lenkkejä -15 asteen lumipyryssä. Välillä olen tullut kotiin uupuneena ja melkein kylmettyneenä. Tämä ei kuitenkaan johtunut varusteista vaan siitä, että ravinto loppui. 😉

Miksi olen näin sekopäinen enkä poje trainerilla tai matkusta etelään? Koska ulkona mahtavassa lumikelissä on vain niin nautinnollista pyöräillä! Tässä listassa käyn läpi yleisimmät haasteet, joita tulet kohtaamaan kun pyöräilet talvella.

Talvipyöräily fatbike läskipyöräily

Talvipyöräily: 10 haastetta ja niiden ratkaisut!

1. Pyörä ei kulje lumessa ja pakkasessa

Pyöräilen talvella enimmäkseen läskipyörällä. Fatbike kulkee lumessakin leveillä renkailla ja matalalla rengaspaineella. Hiihtoladut (jos niillä on sallittu ajaa), kelkkaurat ja koiranulkoiluttajien polut ovat mahtavimmat paikat ajaa pyörällä talvella. Muutkin pyörät kulkevat talvella, mutta fatbike on ylivoimainen menopeli kun maasto pehmenee!

Talvella vaarana on että pyörästä jäätyvät jarrut, vaihteet ja iskarit. Mitä yksinkertaisempi pyörä sitä vähemmän ongelmaa. Oma läskipyöräni on täysjäykkä (ilman iskunvaimentimia), joka on kulkenut hienosti säässä kuin säässä.

Olipa pyöräsi millainen tahansa niin puhdistettu ja huollettu pyörä kulkee myös paremmin pakkasessa. Älä säilytä pyörää ulkona! Siellä se jäätyy. Täysjousto maastopyörä selviää muutaman tunnin pakkaslenkiltä kunhan se säilytetään sisätiloissa.

2. On liukasta!

Talvipyöräily voi olla liukasta touhua. Jäisissä olosuhteissa on vaarana, että liukastuu nurin pyörällä. Polkupyöriin saa kuitenkin hienot nastarenkaat, jotka pitävät jäällä. Jäisillä teillä, urilla ja poluilla nastarenkaat ovat aivan mahtavat ja helpottavat etenemistä!

Mielestäni lumessa ei tarvita nastarenkaita ollenkaan. Maastorenkaan aggressiivinen kuvio riittää.

3. On pimeää!

Kun aurinko nousee talvella klo 10 ja laskee kolmelta iltapäivällä on 79 prosentin todennäköisyys, että tulet pyöräilemään pimeän tai hämärän aikaan. Kun pyöräilen haluan nähdä jotain. Polkupyörän valo on silloin hyödyllinen.

Nykyään on olemassa todella tehokkaita “valonheittimiä”, joita saa viritettyä ohjaustankoon tai kypärään. Näillä pyörävaloilla valaiset reittisi pilkkopimeässä metsässä kaukana katuvaloista.

Kannattaa satsata valoon jonka akunkesto riittää pidemmälle talvipyöräily lenkille. Pidä akku aina ladattuna. Olen pari kertaa käynyt lenkillä pimeään aikaa niin, että akku on yhtäkkiä loppunut. Sain harjoitella pimeänäköäni loppulenkin ja arvata missä kohtaa tienreunaa kulkee oja.

Talvipyöräily Jäätynyt polkupyörän valo

4. Juoma jäätyy!

Veden ja muun juoman kuskaaminen kun pyöräilee talvella voi olla haasteellista. Kovissa pakkasissa vesi jäätyy muovisessa pullossa saman tien. Jääkylmää vettä on ikävä juoda ja jäätä on mahdotonta saada ulos pullosta.

Talvella kannattaa laittaa termoksen pullotelineeseen muovisen juomapullon tilalle. Laita lämmintä tai kuumaa juotavaa termokseen. Juoma ei välttämättä pysy lämpimänä koko lenkin ajan, mutta sen ei pitäisi jäätyä.

Olen tottunut käyttämään juomareppua pitkillä lenkeillä. Kun on oikein kylmää pidän juomarepun takin alla jotta kehoni pitäisi juoman sulana. Pidän myös huolen siitä, että työnnän juomapussin letkun takaisin takin alle ja suutin piiloon kauluksen alle kun olen juonut. Näin letku ja suutin ei pääsee jäätymään.

5. Sormet ovat jäässä!

Talvipyöräilijän ikuinen ongelma on kylmät sormet. Jossain vaiheessa lenkkiä sormet tahtovat jäähtyä. Käytän lämpimät lobster-malliset kintaat kun pyöräilen talvella. Näissä kintaissa on oma “tasku” peukalolle, oma paikka etusormelle ja keskisormelle sekä kolmas kolo nimetömälle ja pikkurillille. Kintaiden paksuudessa ei kannata tinkiä kun lämpötilamittari hiipuu -10 asteen alapuolelle. Kun lisäät tähän tuultaa ja tuiskua niin pakkasenpuremat ovat herkässä.

Ratkaisin kuitenkin tämän “näpit jäätyy”-ongelman. Kun on oikein kylmää (-15 ja enemmän tai kova tuuli) ja aion tehdä pitkää lenkkiä laitan pyörän sarviin sarvikintaat! Sarvikintaat näyttävät hassuilta ja kömpelöiltä… Mutta ne todellakin suojaavat käsiä kylmyydeltä ja tuuleta! Sarvikintaissa voin jopa pitää astetta ohuemmat hanskat palelematta.

6. Varpaat ovat jäässä!

Talvipyöräily on kova homma varpaille, jotka herkästi jäätyvät pakkasessa. Unohda kengänsuojat ja vedenpitävät sukat! Ne ovat syksyn sateita varten. Kun pakkanen paukkuu tarvitset kunnon kengät jalkaan. Itsellä on lämpimät talvipyörälykengät, jotka ovat kokoa muutama numero liian isot. Silloin mahtuu useammat sukat ja pohjalliset.

Thermosukat ja villasukat ovat pakolliset kun on oikein kylmää. Jos kenkien omat pohjalliset eivät ole tarpeeksi eristävät kenkiin voi vaihtaa villaiset pohjalliset, joissa on lämpöä eristävä foliopohja. Kun käytän ohuemmat sukat lisään pohjallisia, jotta jalka ei hölskyisi. Kun käytän paksut sukat jätän vain yhdet lämpimät pohjalliset.

Talvella on myös hyvä jos pyöräilykengissä on mukava kävellä ilman että tulee saman tien rakkoja. Koska lumen syvyys ja ajettavuus voi vaihdella saatat joutua taluttamaan pyörää välillä. Varsinkin kun ajat maastossa. Tämän takia pakkaskestävimmät talvipyöräilykengät ovat enemmän vaelluskenkien näköiset kuin pyöräilykenkien näköiset.

Kun osallistuin talviseen fatbike kilpailuun olosuhteet olivat hirveät! Lumi oli pehmeää ja upottavaa kelkkaurilla, joten polkeminen oli hyvin raskasta. Kuulin kauhutarinoita kilpailijoilta, jotka olivat joutuneet taluttamaan 2/3 matkasta! Siinä ovat jalat, pyöräilykengät ja hermot kovilla!

7. Naama paleltuu!

Kasvoihin voi tulla pakkasenpuremia. Tähän ongelmaan on monta konstia, joista jotkut ovat käytännöllisemmät kuin toiset.

Kasvata parta! Naisena parran kasvattaminen ei onnistunut joten vedin buffin naaman eteen. Buffin läpi on kuitenkin inhottavaa hengittää, joten leikkasin suulle ja nenälle aukon. Näin sain itsetehdyn kommandopipon.

Jos on oikein arktiset olosuhteet ja vähänkään näkösällä oleva iho paleltuu, niin käytän ajolaseja ja maskia. Nyt puhutaan olosuhteista missä on kylmempää kuin -25 astetta. Maskissa voi olla inhottavan kosteaa hengittää mutta tähänkin tottuu. Ne kovimmat treenit voi jättää lämpimimmille päiville.

Nykyään maski on suorastaan muotia! Ennen korona-aikoja saattoi olla typerä olo talvipyöräilyssä maski naamalla. Näissä pakkaslukemissa on kuitenkin se hyvä puoli, että jos näyttää typerältä niin ulkona ei ole kukaan muu arvostelemassa tyyliäsi. Jos heitä on, niin he näyttävät myös siltä kuin he olisivat valloittamassa Arktisia alueita.

8. Talvipyöräily kerrospukeutuminen

Pukeutumiseen talvella joudut käyttämään paljon enemmän aikaa kuin kesällä.

Pyöräilyshortsit kannattaa laittaa alimmaiseksi. Shortsien päälle voit laittaa talvipyöräilyhousut. Talvipyöräilyhousut ovat paksumpaa trikoota, jossa on harjattu sisäpinta. Joissakin malleissa on myös tuulenpitävä kerros reisien etupuolella.

Kun on oikein kylmää voit laittaa talvipyöräilyhousujen alle pitkät kerrastokalsarit. Itse en pidä tästä ratkaisusta koska mielestäni kalsarit trikoitten alla kiristää liikaa. Sen sijaan vedän pyöräilyyn sopivat shortsit kuten enduro shortsit talvipyöräilyhousjen päälle. Tuunasin lasketteluhousuista polvenpituiset “pakkas-shortsit”, jotta pakkanen ei pääse puremaan takapuoltani.

Tuulenpitävän takin alle voi laittaa sopivan määrän kerrastopaitoja. Mukaan talvipyöräily lenkille kannattaa ottaa liivi, jota voit riisua ja pukea tarpeen tullen.

Päähän pipo. Pipon paksuus ja tuulenpitävyys voi vaihdella kelin mukaan. Putkihuivi on ehdoton varuste, joka suojaa kaulaa kylmältä viimalta. Putkihuivin voin tarvittaessa vetää niskalle pipon alle. Putkihuivin voi myös vetää päähän kuin huppari, niin että se peittää osan kasvoista.

9. Talvipyöräily välttämättömät työkalut

Työkaluarsenaali talvella on aika lailla sama kuin kesällä. Pitää pystyä korjaamaan rengasrikkoa, katkennutta ketjua ja löystyneitä ruuveja maasto-olosuhteissa.

Minulla on aina lenkillä mukana pumppu ja monitoimityökalu. Saatan joutua säätämään läskipyörän renkaanpaineet maaston vaihdellessa. Upottavassa lumessa tarvitsen vähemmän painetta kuin kovapohjaisella uralla.

Pidän mukana myös ketjulinkin siltä varalta, että ketju katkeaa. Silloin kannattaa varmistaa, että monitoimityökalussasi on ketjunkatkaisija tai sitten hankkia irrallisen ketjunkatkaisijan. Välillä pidän mukana varasisärengasta jos rengas puhkeaa. Rengasrikko täysin valkoisessa ja pehmeän lumisessa maastossa on kuitenkin harvinaista.

Vaihtajankorvake voi myös olla hyvä olla matkassa jos käy niin että takavaihtaja saa iskun ja korvake vääntyy. Vaihtajankorvake on todella hyvä olla matkassa, jos käy niin että edellä mainitussa tilanteessa käyn niin, että korvake katkeaa. Vaihtajakorvake voi pelastaa henkesi tai ainakin hermosi, jos sivilisaation pariin on vielä pitkä matka.

10. Minne laitan kaikki varakintaat ja tarvikkeet?

Talvella voi olla hyvä olla mukana vara-vaatetta jos sattuu, että hanskat kastuvat tai tulee kylmä. Minne sitten survot kaikki ne ylimääräiset tarvikkeet ja varahanskat, ylimääräisen paidan, vaihtopipon ja tuuliliivin? Ne eivät välttämättä mahdu pyöräilytakin selkätaskuun.

Runkolaukku on kolmion muotoinen laukku, jota kiinnitetään rungon tyhjään tilaan. Kätevää! Laukkuun voi laittaa vaihtovaatteet, eväät, termoksen ja työkalut. Silloin ei tarvitse kuljettaa hiostavaa reppua selässä.

Toinen hyväksi havaittu vaihtoehto on, että kiinnitän tuuliliivin ja ylimääräiset hanskat remmillä rungon ympärille.

Jaa tämä artikkeli jääräpäiselle kaverille, joka ei malta polkea sisätiloissa talvella! 😉

Antonia Haga

Moninkertainen arvokisamitalisti pyöräsuunnistuksessa ja maastopyöräilyssä. Innokas läskipyöräilijä!

Sinua saattaa kiinnostaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.