Syksyisin minulle iskee aina hirveä vaellusvietti! Tänä syksynä oireet vaativat rankempaa hoitoa, joten haastoin itseäni lähtemällä Karhunkierrokselle. Kunnianhimoinen tavoitteeni oli selvitä 82 km pitkästä vaellusreitistä yhdessä päivässä! Tai ainakin mahdollisimman nopeasti…

Artikkeli sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit ovat merkitty *.
Karhunkierros usvainen polku

Viime kesänä yritimme kaverin kanssa vaeltaa Karhunkierroksen Rukalta Hautajärvelle 3:ssa päivässä. Jouduimme kuitenkin jättämään leikin kesken vamman takia. Tästä en näköjään oppinut mitään, kun tällä kertaa päätin lähteä reitille vieläkin nopeammin, yksin ja mahdollisimman kevyellä varustuksella.

Epäonnistumisen riski on olemassa… Jatka lukemista niin otat sinut retkelle läpi villin luonnon, tuskan, kekseliäitä ratkaisuja ja saat tietää miten loppujen lopuksi kävi!

Kun suunnittelet vaellusta löydät infoa Karhunkierroksesta tästä artikkelista.

Karhunkierros-haasteen suunnitelma

Karhunkierros pitkospuut suolla syksy

En aikonut lähteä Karhunkierrokselle polkujuoksemaan kilpailuvauhtia. Jotta en tarvitsisi hortoilla univajeisena läpi yön, asetin päivän pituudeksi korkeintaan 14 tuntia. Jos kuljen 82 km 14 tunnin aikana keskinopeuteni on 6 km/h. Tämä kuulostaa minuun korviini mahdolliselta.

Mikäli käy niin, että en pysty kulkemaan koko matkan yhden päivän aikana minulla on varasuunnitelma. Sen varalta, että joudun yöpymään minulla on yöpymiseen soveltuvat välineet sekä ylimääräistä ruokaa mahdolliselle toiselle päivälle. Ruoka riittäisi toisen päivään klo 15.00 asti. Siihen mennessä pitää siis olla pois metsästä. Yhteensä minulla on 1,5 päivää aikaa selvitä Karhunkierroksesta ennen kuin tulee hätä.

Yhteensä minulla on 1,5 päivää aikaa selvitä Karhunkierroksesta ennen kuin tulee hätä.”

Jos joudun keskeyttämään kokonaan minulla on puhelin mukana, jotta voin hälyttää apua paikalle tai soittaa itselleni kyydin.

Mahdollisimman vähän varusteita

Retkelle pakkasin minimalistisesti enkä ottanut mukaan mitään ylimääräistä. Repun pitää olla mahdollisimman kevyt, jotta paino ei hidasta minua liikaa. Arvioin, että varusteeni vaelluksella painoivat enimmillään 6 kg. (Tähän sisältyy ruoka ja vesi).

Alla on lista kaikesta mitä minulla oli mukana. Linkin takaa löytyy esimerkkejä sopivasta varusteesta.

Minulla oli mukana:

Minulla on *6 litran reppu, jota olin ängennyt aivan täyteen! Takki ja toppahousut olin survonut kiinni repun ulkopuolelle remmeillä. Osa eväistä tungin takin taskuihin.

Shimano U6 juomareppu kevyt vaellus varustus

Mainos Partioaitta

Karhunkierroksen haaste alkaa Hautajärveltä

Retkeni alkoi tällä kertaa Hautajärveltä. Jotta pystyisin aloittamaan taipaleeni mahdollisimman aikaisin olin nukkunut mukavasti pakettiautossani Karhunkierroksen luontokeskuksen P-alueella. Aamuseitsemältä lähdin liikkeelle asenteella “taukoja ei pidetä!”.

Keli oli paras mahdollinen! Oli lokakuun alku, tyyntä, taivas oli pilvinen ja lämpötila 5 – 9 astetta. Ja mitä parasta: ei purevia ötököitä!

“Aamuseitsemältä lähdin liikkeelle asenteella “taukoja ei pidetä!”.”

Hölkkääminen peruskestävyysalueella tuntui mukavalta ja taloudelliselta etenemistavalta. Matka taittui paljon nopeammin kuin kävellessä! Reitin jyrkät mutta lyhyet nousut eivät ehtineet hidastaa tahtia paljon. Yritin kuitenkin kävellä ylämäet, jotta syke ei nousisi liikaa. Päivä tulisi olemaan pitkä.

Olen tehnyt ennätyksellisen vähän juoksuharjoituksia viimeisen vuoden aikana. Voi olla riskialtista lähteä näin pitkälle reissulle ilman tukevaa juoksupohjaa. Olin kuitenkin tehnyt menestyksekkäästi koko päivän kestäviä patikkaretkiä juoksuosuuksilla ja pitkiä pyöräilylenkkejä. Tiesin, että kunto kestää! Helppokulkuisessa maastossa kilometrien tuomat rasitusvammat sekä hiertymät ovat isoimmat uhat.

Energia, tauot ja jalkojen huolenpito

Söin noin 2,5 – 3 tunnin välein helposti sulavaa ruokaa. Söin valkoista riisiä, kanamunia ja voita. Urheilujuomat ja geelit olin jättänyt pois. Minulla oli mukan paketti kuivattuja taateleita sen varalta, että tarvitsen lisää sokeria systeemiin. Kun olin hölkännyt puolitoista tuntia pidin ensimmäisen “ruokailutauon”. Syöminen sujui siinä samalla kun kävelin. Tankkauksen jälkeen jatkoin kevyttä hölkkäämistä.

Noin 18 km:n kohdalla minun piti pysähtyä teippaamaan kehittyvää rakkoa ns. “hot-spot”. Samalla löysäsin hieman kenkien nauhat. Liian kireästi sidotut kengännauhat oli todennäköisesti aiheuttanut hiertymän jalan alle kohtaan, mikä ei pitäisi osua maahan ollenkaan kävellessä. Teippauksen ansiosta hiertymä ei vaivannut koko loppureissun aikana. Pikkuvarpaat olivat kuitenkin sitä mieltä, että ne haluavat lisää tilaa. Ne ilmoittivat olemassaolostaan pienellä jomotuksella. Tämä oli hiukan huolestuttavaa näin reissun alussa…

Karhunkierros vaellusreitti tienviitta

Muutama kilometri ennen Oulangan leirintäaluetta kohtasin maastopyöräily-porukan. He olivat katsoneet viisaammaksi kääntyä takaisin maaston muuttuessa vaikeakulkuisemmaksi pohjoisen suunnassa. Ohitin heidät ja jatkoin kohti Oulankaa. Pyöräilijät eivät tavoittaneet minut kun vasta useampaa kilometriä myöhemmin, vaikka ura oli tasaista ja leveää neulaspolkua. Oliko kyse lennokas tahtini vai pyöräilijöiden vauhdin puute?

Oulangan luontokeskuksesta eteenpäin Oulankajoki näyttää parhaat puolensa. Olin tullut noin 28 km ajassa 3:40:00. Tässä kohtaa söin toisen kerran samalla kun kävelin. En ehtinyt hirveästi ihailla kaunista jokea ja kallioita kun piti keskittyä riisin jauhamiseen, jotta en tukehdu.

Tankkauksen jälkeen niskottelevat varpaat ja jalat vaativat hävyttömästi lisää tilaa. Löysäsin kengännauhat niin, että kengät pysyivät juuri ja juuri jaloissa. Suurensin myös ne reiät mitkä pikkuvarpaani olivat nakertaneet kenkiin kuukausien ajan. Pikkuvarpaat kiittivät ja olivat hiljaa muutaman kilometrin.

“Pikkuvarpaat kiittivät ja olivat hiljaa muutaman kilometrin.”

Mainos Fitnesstukku

Kevyt askel muuttuu raskaaksi tuskailuksi

Anskämpän luona (35 km/5 h) muistan, että hölkkäsin edelleen. Ohitin vaeltajia, joilla oli isot rinkat selässä. Minulla oli melkein alaston olo kun vertasin omat kantamukseni muiden vaeltajien varusteisiin! Olin todella tyytyväinen omaan varustemäärään. Tai enemmänkin varusteiden puutteeseen.

Noin puoli tuntia myöhemmin 38 km:n kohdalla varpaat ja jalkapohjat huusivat kivusta. Lisää tilaa! Vauhti oli hidastunut kävelyksi ja puin takin päälle, ettei tulisi kylmä. Sorruin ensimmäiseen taukoon. Istahdin kaatuneelle puunrungolle ja riisuin kengät. Venyttelin varpaat ja hieroin jalkoja.

Karhunkierros puoliväli 41 km

Vesi loppui reitin puolessa välissä 41 km:n kohdalla. Jatkoin Kulmakkavaaran yli suoalueelle, jossa oli “herkullisen” näköistä sateenkaaren väristä vettä. Jatkoin vielä Jussinkämpän luokse, ennen kuin tohdin täyttää vesivarastoni kirkasvetisestä Kulmakkajärvestä. Puhdistin veden vesisuodattimella ja samalla yritin torjua muistot sateenkaarenvärisestä suovedestä, joka valuu järveen.

Yritin keksiä juoksutyylin, joka ei sattuisi jalkoihin. Epäonnistuin. Oli pakko jatkaa matkaa kävellen. Kävelyvauhtini ei ollut nopein mahdollinen kivun takia. Kitkajoen hienot syysvärit lievittivät hieman tuskaa. Totesin, että en tule pääsemään Rukalle tänään. Päätin yrittää autiotuvalle, joka on Pienen karhunkierroksen varrella, Siilastuvalle.

Karhunkierros Kitkajoki syksy ruska

Viimeiset 4,5 kilometriä autiotuvalle olivat pelkkää kärsimystä! Taival kesti puolitoista tuntia! Jalkapohjia sattui ja kiristi joka askeleella! Tässä vaiheessa olin ottanut kaikki osaamani kivunhallintatekniikat käyttöön.

Vauhtini oli niin hidas, että jouduin pukemaan toppavaatteet, jotta pysyisin lämpimänä. Nyt oli vaikeaa uskoa millaista vauhtia olin pystynyt pitämään aamupäivällä. Tyypit jotka olin ohittanut tunteja aiemmin kävelivät ohitseni kun istuin kivellä ja epätoivoisesti yritin lepuuttaa jalkoja. Viimeiset 2 km kuljin hajoilen pimeässä. Kitkajoen kosket jyrisivät uhkaavasti alempana jokiuomassa. Teki mieli ottaa avaruuslakana esille, käpertyä siihen ja odottaa jalkojen paranemista.

“Teki mieli ottaa avaruuslakana esille, käpertyä siihen ja odottaa jalkojen paranemista.”

Joudun yöpymään autiotuvassa

Pieni Karhunkierros Siilastupa autiotupa Jyrävä

Kello oli melkein 19.30 kun onnistuin raahautumaan Siilastuvalle. Yli 12 tuntia aikaisemmin olin lähtenyt Hautajärveltä. Olin liikkunut 10,5 tuntia ja taivaltanut 57,5 km.

En ollut ensimmäinen autiotuvassa sillä tuli roihusi jo kamiinassa. Tuvan lämmin ilma tuntui vieraalta. Oli mahtavaa riisua kengät! Vihdoinkin!

Kiipesin tuskissani yläpetiin, minne rakensin vaatimattoman pesän. Jalkani kävivät niin kuumina, että sukat ehtivät kuivua siinä ajassa kun kömmin yläpetiin. Turvonneet jalkani kiittivät kun vapautin ne sukista ja vihdoin saivat ansaitsemansa tilan ja levon. Hiki oli kuivunut aikoja sitten, joten en tarvinnut huolehtia kamojen kuivattamisesta.

Sen jälkeen kun olin syönyt annoin kituville jalolleni ja varpaille varovaisen hieronnan ja venyttelin jalkapohjia. Pitkän matkan aiheuttama rasitus sekä kengät, jotka eivät sovi vapautta arvostaviin jalkoihini, olivat todennäköisesti aiheuttaneet sen, että jalkapohjia kiristi. Rasitus ja kireys voi pitkässä juoksussa aiheuttaa kantapään kivun ja tulehtumisen (plantar fasciitis).

Oli ihanaa levätä! Rullasin hanskoista ja putkihuivista pienen tyynyn. Petinin oli kova puinen tasanne, jota yritin taikoa pehmeäksi ohuella takilla. Ainut asia mikä tuntui pehmeältä oli kuitenkin oma pää. Nukuin toppavaatteista ja villasukissa. Se oli ihan tapeeksi, enkä tarvinnut palella.

Olin vain onnellinen siitä, että juuri nyt ei tarvitse kävellä!

Heräsin useamman kerran sinä yönä kääntäessäni kylkeä kovalla alustalla. Viereeni oli ilmestynyt pari jamppaa makuupussien ja makuualustojen kanssa. En jaksanut edes olla kateellinen heidän “ylellisille sängyilleen”. Olin vain onnellinen siitä, että juuri nyt ei tarvitse kävellä!

Taistelu jatkuu toisena päivänä

Herättyäni aamulla ja ennen kuin tein mitään muuta pyörittelin nilkat, jumppasin varpaita ja hieroin jalkapohjia. Tästä huolimatta nilkat tuntuivat järkyttävän jäykiltä kun otin ensimmäiset askeleet! Pientä toivoa oli kuitenkin, sillä jalkapohjiin ei sattunut.

Vastahakoisesti vedin kengät jalkaan. Tällä kertaa jätin kengät kokonaan sitomatta, jotta mukavuudenhaluisilla jaloillani olisi mahdollisimman paljon tilaa levittäytyä ja liikkua.

Ensimmäisen kilometrin aikana joutuisin päättämään jatkanko vai keskeytänkö? Lähin paikka mistä voisin keskeyttää retkeni ja pelastautua sivilisaatioon oli Pienen karhunkierroksen lähtöpiste Juumalla, muutaman kilometrin päässä.

Levättyäni 12,5 tuntia illan ja yön yli lähdin liikkeelle klo 8.00. Jyrävän koski mylvi kun avasin tuvan oven. Jalkapohjien kipu palasi kun olin kävellyt hetken. Keksin ottaa kengät pois ja kokeilin jatkaa paljain jaloin. Ajattelin, että “tässä ei ole mitään hävittävää!”. Jalkapohjien kipu katosi saman tien ja pystyin kävelemään normaalisti avojaloin!

Keksin ottaa kengät pois ja kokeilla jatkaa paljain jaloin. Ajattelin, että “tässä ei ole mitään hävittävää!”.”

Karhunkierros paljain jaloin

Innostuin kun pystyin taas tallaamaan suhteellisen kivuttomasti. Otin riskin ja päätin vielä yrittää kulkea viimeiset 22 km Karhunkierroksesta Rukalle. Oli muutama plusaste ja kylmänkostea viima pyyhkäisi jäätävästi havumetsän läpi. Tallustelin tyytyväisenä polulla alkukantaiseen tyyliin avojaloin.

Aika nopeasti kohtasin kuitenkin pidempiä ja pidempiä polkuosuuksia, mihin oli ajettu soraa. Sora on ihan kiva kun pystyy pitämään kenkiä jalassa. Ilman kenkiä sora on kuitenkin aika kivuliasta muutaman kilometrin jälkeen. Pehmeä metsänpohja ja neulaspolku oli jaloilleni ihan ok mutta terävä sora rasitti jalkapohjia.

Karhunkierros sorapolku maaruska syksy

Mainos Scandinavian Outdoor

En tule selviämään!

Karhunkierros paljain jaloin

Meni ihan hyvin noin 10 km. Tämän jälkeen, rupesi taas olemaan vaikeaa. En pystynyt kulkemaan metriäkään kengissä ilman, että sattui. En myöskään pystynyt kulkemaan paljain jaloin soralla ilman, että sattui. Päkiöihin oli kauttaaltaan kehittymässä pientä vesirakkulaa. Vauhti oli hiipunut mateluksi. Kirosin kengät alimpaan helvettiin! Ensi kerralla teen sandaalit siankorvista ja paalinarusta!

“Kirosin kengät alimpaan helvettiin! Ensi kerralla teen sandaalit siankorvista ja paalinarusta!”

Karhunkierros ylitti metsäteitä useammassa kohtaa. Tässä olisin voinut keskeyttää ja tilata taksin. Jatkoin kuitenkin matkaa siinä toivossa, että tilanne ei pahene.

Matkalla alas Konttaisen vaaran usvaiselta huipulta Virkkulantielle jalkani huusivat, että “ei askeltakaan enää!”. Istahdin Konttaisen P-paikalle höyryävillä jaloilla. Kyltti jossa luki “Ruka 6,5 km” oli musertava. Matka tuntui loputtoman pitkältä näin hitaalta olennolta. Sanoma “matka ei tapa, vaan vauhti” sai uuden tarkoituksen. Kelasin mitkä vaihtoehtoni ovat.

Ruoka ja vesi oli loppunut yli tuntia aiemmin. 18 km Siilastuvalta tänne oli kestänyt 5 tuntia. Se on aivan liikaa! Tahti oli niin hidas, että olin joutunut pukemaan toppavaatteet päälle. Kuljin toppavaatteissa ja avojaloin! Vauhtini ei tulisi tästä ainakaan kiihtymään. Laskin että viimeiset kilometrit Valtavaaran yli Rukalle tulisi kestämään vähintään 3 tuntia. Todennäköisesti enemmän.

Päätin keskeyttää.

P-paikalla oli paljon autoja kun ulkoilijat olivat lähteneet luontopoluille. Iso kiitos sille kiltille sedälle, joka tarjosi minulle kyydin Rukalle! Rukalla kävin onnellisena kaupassa ostamassa lisää evästä. Olin kaupan luona toisena päivänä klo 15.00. Tämä oli takaraja, jolloin energiavarastot loppuvat.

“Tämä oli takaraja, jolloin energiavarastot loppuvat.”

Olin jättänyt pyörän, vaihtovarusteita ja vesipullon strategiselle paikalle kaupan lähistölle metsään. Vaihdoin varusteet ja lisäenergian turvin oli mukavaa polkea 45 km Rukalta Hautajärvelle kahdessa tunnissa.

Polkupyörävaellus maastopyörä Merida 96

Kannattiko lähteä “selvitymisreissulle”?

Olenko epäonnistunut kun en selvinnyt Karhunkierroksesta tälläkään kertaa? Olenko epäonnistunut kun piti turvautua ulkopuoliseen apuun? Olisiko pitänyt kamppailla vielä viimeiset kilometrit?

Jos jossain vaiheessa elämää nuo viimeiset säälittävät kilometrit rupeavat harmittamaan, nappaan itseäni niskasta kiinni ja ravistelen kunnolla! Muistutan itseäni siitä, että kuljin kuitenkin yli 90 % Karhunkierroksesta. Suurin osa noista 75 kilometristä olivat kivuliaat. Ensimmäisen päivän 57,5 km on pisin matka mitä olen päivässä taittanut jalkaisin!

“Jos jossain vaiheessa elämää nuo viimeiset säälittävät kilometrit rupeavat harmittamaan, nappaan itseäni niskasta kiinni ja ravistelen kunnolla!”

En tiedä missä kunnossa olisin ollut 78, 79 tai 80,5 km:n kohdalla. On kuitenkin varmaa, että jalkoihin olisi sattunut, etenemistahti olisi ollut tuskallisen hidas ja minulla olisi ollut nälkä! Olisin voinut kehittää rasitusvamman milloin tahansa tuon viimeisen pätkän aikana. Se ei kannata!

Olen onnistuneesti suorittanut kaikki päiväretket mitkä olen ottanut tavoitteekseni talven ja kesän aikana Norjassa. Karhunkierros päivässä tai mahdollisimman nopeasti oli vaikein haaste tähän mennessä. Olin tietoinen tästä ja siitä, että en ehkä pääse tavoitteeseen. Aina ei voi onnistua mutta tavoitteita pitää olla!

Nyt jätän Karhunkierroksen hetkeksi rauhaan. Yritänkö vielä uudestaan selviytyä vaellusreitistä päivässä tukevammalla juoksupohjalla ja sopivimmilla jalkineilla? Vai lähdenkö useamman päivän nautiskelu-retkelle? Se jää nähtäväksi…

Jäikö jokin homma askarruttamaan? Mille seikkailulle kannattaisi lähteä seuraavaksi? Kysy ja kommentoi alla!

Mainos Weekendbee

Antonia Haga xco kuvaaja Terhi Martikainen

Antonia Haga

Olen pyöräsuunnistaja ja maastopyöräilijä. Olen moninkertainen SM-, EM- ja MM-mitalisti pyöräsuunnistuksessa sekä SM-mitalisti maastopyöräilyssä. Kilpailukauden päätyttyä on jännää haastaa itsensä uusilla kokemuksilla ja seikkailuilla!

Kuva: Terhi Martikainen

Kiinnostavat artikkelit:

Uusimmat artikkelit:

Mainos Lomarengas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.