Vaeltaminen Norjassa talvella tuo omat haasteensa: lumi, kylmä ilmasto ja suljetut tiet. Mutta tämähän ei minua estä! jos olet huolellisesti valmistautunut voit nauttia upeasta luonnosta ja kauniista lumisista vuorista.

Helmikuun lopussa 2020 lähdin vaeltamaan Dovren kansallispuistoon. Minulla oli tavoite kirkkaana mielessä! Tavoitteeni oli nähdä villejä myskihärkiä ja valloittaa Dovren korkeimman huipun Snøhettan 2286 metrissä. Dovrefjell on ainut alue Norjassa missä voi nähdä villejä myskihärkiä. Dovressa asustaa myös villejä tunturipeuroja.

Kesällä voit patikoida Moskusstien (myskihärkäpolkua) pitkin. Polun varrella on suuri mahdollisuus nähdä myskihärkiä. Talvella polku on lumen peitossa ja sitä voi olla hankalaa seurata. Voit itse valita retkesi pituuden aina 4,5 – 15 km:iin. Moskusstien ei kuitenkaan vie Snøhettaan asti. Sinne minä olin menossa!

Miten päästä Snøhettaan?

Moskusstien ja reitti Snøhettaan alkaa paikasta nimeltä Kongsvoll. Voit matkustaa Kongsvolliin mukavasti junalla tai autolla. Jos saavut autolla seuraa E6 tietä. Kongsvoll sijaitsee Hjerkinnin pohjoispuolella. Pilvettömänä päivänä voit jopa nähdä Snøhettan tieltä jos saavut etelän suunnasta. Voit pysäköidä tien vieressä missä Moskusstien alkaa.

Varmista aina Norjan teiden ylläpidosta, Statens vegvesen, mitkä tiet ovat auki. Heidän karttapalvelunsa on todella käytännöllinen! Jotkut tiet suljetaan talvisin tai jos keli on haastava. 

Voit myös aloittaa vaeltamisen suoraan Kongsvollin juna-asemalta! Katso junien aikataulut Kongsvollin asemalle täältä: Bane NOR.

Mitkä varusteet kun vaellat talvella Norjassa?

Snøhettaan voi vaeltaa suksilla tai lumikengillä. He jotka aikovat yöpyä vetävät yleensä varusteensa pulkassa. Retki Kongsvollista Snøhettaan ja takaisin kestää yleensä 2 – 3 päivää. Olin kuitenkin päättänyt suorittaa sen yhdessä päivässä!

Olin varustautunut retkisuksilla ja lumikengillä. Minulla oli myös reppu missä pidin lämmintä vaatetta, ruokaa ja vettä. Koska olen hyvä hiihtäjä olin nopeampi suksilla kuin kävellen lumikengillä.

Oikea vaatetus on tärkeää kun vaeltaa talvella, jotta ei palellu. Vaikka olisikin lämpimämpi päivä niin korkeammalla tunturissa lämpötila voi tuntua paljon kylmemmältä kovan tuulen takia. Sää vuoristossa voi myös muuttua äkkiä.

Hiihdin teknisessä alusasussa ja hiihtotakissa ja housuissa. Elikkä normi lenkkivaatteissa. Välillä puin tuuliliivin suojaksi tuulelta. Repussa minulla oli kevyt untuvatakki ja paksummat housut, joita pystyin  pukemaan päälle kun nousin korkeammalle tuulisille rinteille. Minulla on aina mukanani eripaksuiset hanskat jotta voin vaihtaa hanskat, jos tulee liian lämmintä tai kylmää. Käytän teknisestä materiaalista tehdyt lämpimät sukat, pipon sekä tuubihuivin.

*Tämä julkaisu sisältää Scandinavian Outdoor affiliate markkinointia.

Reitti ja seikkailu Kongsvollilta Snøhettaan

Aamulla ajoin Venabusta Kongsvolliin. 100 km pitkä matka kesti noin 1,5 tuntia. Olin jo käyttänyt suuren osan päivänvalosta kun aloitin vaellukseni kl 9.30. Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta noin kl 18.00.

Lämpötila Kongsvollin jokiuomassa oli tippunut arviolta -20 asteeseen. Minulla oli kiire päästä liikkeelle jotta lämpenisin.

Ensimmäinen osa reitistä nousee jyrkästi. Lumi oli kovaksi tallattu joten pystyin kävelemään ensimmäiset 500 metriä ylös. Tuli lämmintä kun puskin mäkeä ylös ja pystyin riisumaan osan lämpimistä vaatteista. Ylempänä oli myös lämpimämpää. 

Oli helppo hiihtää ensimmäiset 15,5 km kun oli vain pientä nousua noin vaikka retkisukset ovat maastohiihtosuksia paljon kömpelömmät ja hitaammat. Minulta kesti 3 tuntia päästä Reinheim tuvalle joka sijaitseen Snøhettan juurella. Lämpötila oli miellyttävät  -6 astetta. Koko ajan kuitenkin tuuli Snøhettan suunnalta hyvin viileästi.

Reitti on merkitty bambukepeillä joissa on heijastimet. Riski eksyä kirkkaassa säässä on pieni. Seurasin jokiuomaa ylöspäin. Reitti oli ajettu moottorikelkalla joten hiihtäminen oli helppoa kun en uponnut hankeen. 

Muutaman kilometrin hiihtämisen jälkeen olin onnessani kun huomasin 3 myskihärkää muutaman sadan metrin päässä!

DNT tuvat ovat retkeilijöiden käytössä. Jotta voisit yöpyä DNT tuvassa tarvitset DNT avaimen. Lue täältä miten hankit avaimen.

Reinheim mökkiin mahtuu 36 henkilöä. Mökissä on kaikki varusteet mitä retkeilijä tarvitsee ruuanlaittoon ja yöpymiseen. Mökissä on polttopuita, kaasua, keittiövälineitä ja punkkia joissa nukkua, tyynyjä ja patjoja. (Tarvitset kuitenkin oman makuupussin). Ulkona on wc. 

Reinheimin mökissä voit ostaa kuivamuonaa. Älä kuitenkaa luota siihen että varasto on täynnä! Tuo omat eväät.

Mökissä voit täyttää lapun. Jälkeenpäin sinulle lähetetään lasku jonka avulla voit maksaa yöpymisestä ja ruuasta. Katso hinnat täältä.

Reitti Snøhettan huipulle

Kun aloitin kiipeilyn Snøhettan huipulle ihmiset olivat jo tulossa alas. He olivat todennäköisesti yöpyneet Reinheimin tuvassa ja pystyivät nousemaan huipulle aikaisemmin. En yöpynyt tuvassa koska minulla oli tavoite suoriutua vaelluksesta yhdessä päivässä!

Tuvan jälkeen sidoin suksest reppuun kiinni ja vaihdoin lumikengät alle. Minulta kesti noin 2 tuntia lumikenkäillä Snøhettan huipulle. Reitti kulkee rinnettä pitkin jonka jyrkkyys ei ylitä 20 astetta. Tämän takia lumivyöryn vaaraa ei ole.

Snøhettan huipulla tuuli aivan kauheasti! Tuuli työnsi minut melkein renan yli! Myöhemmin tarkistin että tuulen voimakkuus huipulla oli ollut noin 50 km/h.

Luulin että matka takaisin auton luokse olisi alamäessä helppoa. Kello oli jo yli neljän ja usva hiipi maiseman ylle. Vaihdoin takaisin suksiin alempana missä ei ollut niin jyrkkää, oli vähemmän kiviä ja tuuli vähemmän.

Eksyin Dovrefjell kansallispuistossa!

Kun minulla oli sukset jalassa nopeampi etenemisvauhti ja huonompi näkyvyys usvan takia aiheutti sen että en huomannut yhtä reittipistettä. Reitti on merkattu tolpilla. Reitin varrella vähän matkaa alas tunturia on kuitenkin tienhaara poluissa. Yksi haara vie Reinheimin tuvalle ja toinen Snøheimin mökille. Kun huomasin päätyneeni Snøheimin mökkien luokse kirosin itselleni “voi pas*a!”! Olin huomaamatta ottanut väärän haaran ja laskenut liian alas etelään. 

Aika oli käymässä vähiin, oli jo hämärää ja eväät olivat loppumassa. Turvallinen valinta olisi ollut seurata tietä pois tunturista. Olisin kuitenkin joutunut kävelemään koska täällä avoimilla tuulisilla aroilla ei ollut tarpeeksi lunta hiihtämiseen. Tämä reitti olisi myös ollut pidempi. En myöskään halunnut nousta takaisin ylämäkeen. Päätin ottaa riskin ja poistua merkatulta reitiltä oikomalla tunturien välistä koilliseen. Tällä tavalla voisin yrittää päästä jokiuomalle ja löytää takaisin reitille. Kun löydän reitille voisin helposti hiihtää takaisin auton luokse. 

Nän juuri ja juuri tarpeeksi hämärässä ja usvan läpi jotta pystyin suunnistamaan maaston muotojen perusteella. Säästin otsalamppua viimeiseen asti. En tiennyt kauanko tulisin vielä hortoilemaan täällä erämaassa.

Suunnistusvirhe kun laskin alas Snøhettasta vei minut kiertotielle kansallispuiston läpi missä sain seuraa villeiltä tunturipeuroilta! Laskin, että näin 4 tokkaa ja yhteensä melkein 100 eläintä! Oli mahtavaa hiihtää pimeässä usvaisessa maisemassa peurojen juostessa ympärilläni. Ilman tätä sunnistusvirhettä olisin joutunut tyytymään jälkien katseluun.

Minun piti suunnistaa tarkasti jotta en päätyisin Kolldalenin jyrkänteisiin. Pääsin lopulta takaisin reitille, jota pitkin olin tullut. Tasatyöntelin kuin viimeistä päivää jotta pääsisin niin nopeasti kuin mahdollista takaisin auton luokse. 

Olin auton luona noin kl 20.30. Autossa söin elämäni maukkaimmat (ja kylmimmät, melkein jäätyneet) perunat ja pekonit!

Päätin nukkua autossa koska olin väsynyt pitkän päivän jälkeen. Ajoin auton ylemmäs Kongsvollin eteläpuolelle jotta en palelisi niin paljon. On yleensä lämpimämpää korkeammalla. Yöllä lämpötila oli noin -6 astetta ja satoi lunta. Varhain aamulla luistelin autolla auraamattomia teitä pitkin takaisin Venabuhyn.

Vaelsin Kongsvollilta Snöhettaan ja takaisin yhdessä päivässä!

Tämä talvinen vaellus Norjassa Snøhettan huipulle oli mahtava kokemus! Vaellus kesti kokonaisuudessaan 11 tuntia. Reittini pituus oli lopulta 44 km pitkä, mikä on vähän pidempi kuin suunnittelin kiertotien takia. 

Vaellus oli fyysisesti haastava koska minun piti pitää yllä vauhtia, jotta selviäisin siitä yhdessä päivässä. Pysähdyin vain lyhyesti vaihtamaan varusteita, syödäkseni eväitä ja ottamaan kuvia. 1555 nousumetriä lisäsi myös reissun kuormittavuutta. 

Olen niin onnellinen kun näin myskihärkiä Dovren kansallispuistossa! Tämä oli reissuni päätavoite. Onnekseni sain myös nähdä uhanalaiset villit tunturipeurat!

Hyödylliset linkit kun vaeltaa Norjassa talvella:

Oliko tästä artikkelista apua?

Mistä haluaisit tietää lisää? 

Suunnitteletko talvivaellusta Norjassa? 

Kommentoi alla!

Artikkelin kirjoittajasta:

Olen Antonia Haga suomalainen pyöräsuunnistaja ja maastopyöräilijä. Minulla on kokemusta kylmästä säästä. Kylmällä tarkoitan pakkaskeliä, lunta, jäätä ja tuulta. Pystyn tekemään lenkkiä alle –30 asteen pakkasissa. Asianmukainen vaatetus on elintärkeää jos aikoo selvitä hengissä talviselta vaellukselta. Kun valitset retkikohteesi, älä yliarvioi taitosi!

Seuraa minua!

*Tämä julkaisu sisältää Scandinavian Outdoor affiliate markkinointia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.